Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2014

Ollako taiteilija vai eikö olla – siinäpä pulma

Pia Houni

Millainen on hyvä elämä? Kun tämän kysymyksen esittää ihmisille, niin useimmat meistä toteavat jotain terveydestään. Lähes aina tämän rinnalla kulkee ajatus itsensä toteuttamisen mahdollisuudesta työssä tai harrastuksissa. Itsensä toteuttaminen lisää mielekkään elämän kokemusta. Kaikki muistamme kuuluisan Maslowin tarvehierarkian. Sen perustana oli idea ihmisen erilaisten tarpeiden suhteesta motivaatioon ja muihin elämän tyytyväisyyttä koskeviin tulkintoihin. Maslowin mallissa puhutaan hierarkiasta, mutta hän ei itsekään nähnyt arvomallia, vaan pikemmin tarpeita niiden välisinä suhteina. Tämä 1940-luvulla julkaistu malli vaikuttaa nykyteorioiden valossa yksioikoiselta. Silti sen kanssa tekee mieli leikitellä. Ystäväni totesi, puhuessamme kreikkalaisesta elämänmenosta talousvaikeuksien keskellä, ettei ne lemmenasiat nyt kiinnosta ihmisiä, kun ei ole tietoa miten saa ostettua ruokaa tai maksettua vuokransa. Jos muistatte, Maslow asetti fyysiset tarpeet pohjimmaiseksi ja rakkauden tarpeen vasta kolmanteen kerrokseen kolmioleikissään. Tyytyväinen ei ole myöskään ihminen, jolla palkka ja perusasiat ovat hyvin, muttei hän koe työssään mitään mielekästä tai mahdollisuutta edistää itseään kehittäviä asioita. Maslowin kolmion pohja ja kärki eivät kohtaa tässä toisiaan.

Miksi jauhan nyt Maslowista? Kenties siitä syystä, että hyvinvointi on subjektiivinen asia. Ymmärsikö Maslow tämän? Kenties. Ainakin hän osasi jäsentää arkipäiväiset perusasiat hyvinvoinnin näkökulmasta yhteen. Hänen viisi teemaansa: fyysisyyden, turvallisuuden, rakkauden ja kuulumisen tarpeet, sekä arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeet lienevät kaikki niitä joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä.

Olemme jälleen viime päivinä kuulleet uutisia taiteilijoiden tulojen leikkauksista. Tällä on suora yhteys arkeen ja oman ammatin toteuttamiseen. Vaikka työ voi tuottaa taiteilijalle monin tavoin tyytyväisyyden, etuoikeutettuna olemisen ja onnistumisen kokemuksia, se ei voi mitenkään turvata ihmisen fyysisyyteen tai turvallisuuteen liittyviä perustarpeita. Kuka muuta väittää, elää väärällä vuosisadalla mielikuviensa vankina. Taide ei vaadi syntyäkseen kurjuutta ympärilleen. Päinvastoin. Luova lahjakkuus hengittää turvallisuudessa ja mahdollisuuksien verkostoissa. Se vahvistuu tukemisesta, arvostuksesta ja palautteesta.

Taiteilijan ammattiin hakeutuu joka vuosi tuhansia nuoria. Pieni prosentti heistä ylittää oppilaitosten sisäänpääsyrajan. Miksi niin monet haluavat ammattiin, jonka arki on epävakaa ja jonka tulevaisuutta heilutellaan yhteiskunnan taholta? Miksi niin monet haluavat tehdä ammattia, jonka kyljessä märehtii edelleen kummallisia mielikuvakärpäsiä, ennakkoluuloja ja erityisiä asenteita palkattomasta työstä.

On totta, että monet taiteilijat kysyvät näitä kysymyksiä myös itse. He pohtivat oman ammattinsa harjoittamista, ollako taiteilija vai eikö olla? Kysymys näyttää nostavan päätään erityisesti työhön liittyvien haasteiden keskellä taistellessa. Ymmärrettävää. Monet muutkin ammattilaiset pohtivat vaikeuksien keskellä samoin. Taiteilijan työn erityisin piirre liittyy siihen, että yksilö ei ole koskaan korvattavissa samankaltaisesti. Työ on aina uniikkia ja erityistä.

Koska viittaan Hamletiin tämän tekstin otsikossa, en malta olla kysymättä seuraavia kysymyksiä. Olisiko niin, että Hamletin kriittinen ymmärrys ympäröivästä todellisuudesta osui viiltävän terävästi aikalaisuuteensa? Hänen nerokas oivalluksensa esittää näyttelijäseurueen kautta vallitsevan elämän todellisuutta ihmisille (pitää peiliä heidän omien kasvojen edessä) osui suoraan kohteeseen. Kuka onkaan meidän aikamme Hamlet?

Tiedän, että Hamlet on fiktiivinen hahmo. Juuri siksi, taiteen kieli on usein tarkkanäköisempi kuin mikään muu. Se kykenee kertomaan meille maailmasta sellaista, mihin muu käsitteellinen ilmaisu ei pysty. Ihminen tarvitsee tätä ollakseen ihminen.

Kysy siis itseltäsi millainen on hyvä elämä? Voisitko kuvitella sitä ilman taidetta? Minä en voisi. Tästä syystä taiteilijoiden hyvinvointi on yhteiskunnan ja sivistyksen vaalimisen asia: se on yhteinen asia.

Kirjoittaja on Teatteritaiteen tohtori, dosentti ja työskentelee erikoistutkijana Työterveyslaitoksella. Vuosien 2010-2014 aikana kirjoittajan tutkimushankkeissa on kohdistettu huomiota suomalaiseen teatterityöhön, taiteilijoiden hyvinvointiin, kulttuurilaitosten johtamiseen ja luoviin työtiloihin. Kirjoittaja tekee itse myös säännöllisesti erilaisia taiteellisia hankkeita.

Mainokset

Blogissa

 

Vaihtuvat bloggaajat kirjoittavat taiteilijoiden työhön ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan! Ehdotuksia blogiteksteiksi voi lähettää osoitteeseen forumartis(at)hotmail.com tai tervetaiteilija(at)yahoo.com. Julkaistuista kirjoituksista maksetaan pieni korvaus.